Time to Move

Ajankohtaista

Uusimmat tiedotteet 

Etusivu » Ajankohtaista

Minun elämänmuutokseni part 1. Asiakas tarina, Sanna Puhtimäki.


05.07.2016

Minun elämänmuutokseni part 1:

Asiakas tarina, Sanna Puhtimäki.

Viimenen vuosi on ollu mun elämäs melkosta myllerrystä. Hyvin tasan vuosi sitten aloin miettiä jonkunlaisen muutoksen tekemistä. Oma naama ja elämäntilanne ei miellyttäny, mikä oli mulle sinänsä uus tilanne koska oon aina ollut kohtuullisen sinut itteni kans. Kesän ajan pohdin tätä asiaa, ja loppukesästä otin Lauraan yhteyttä, pienestä jännityksestä ja pelosta huolimatta.

Me tavattiin ekan kerran elokuun puolessa välissä maanantaina ja eka reeni oli saman viikon torstaina ja siitä asti ollaanki nähty vähintään kahden viikon välein koko ajan :) Liikunnan lisääminen mun arkeen ei oo tullut mitenkään helposti, koska mä oon niitä ihmisiä, jotka ei oo koskaan oikeen löytäny sitä "omaa juttuaan" liikunnan suhteen. Perinteiset koululiikuntakammot juontaa ala- ja yläasteen ajalta tosi vahvoina, mutta lukioaikana Kuoppalan Jaanan liikuntatunneilla tuli ekaa kertaa sellanen olo, että liikkuminen voikin olla ihan kivaa. Sen jälkeen aina välillä on iskenyt innostus lenkkeilyyn tai salilla käymiseen mutta jossain vaiheessa se kyllästyminen on tullu ja se on taas jäänyt.

Me lähettiin liikkeelle tosi rauhallisesti saliohjelmilla ja lenkkeilyllä, ja kävinpäs muuten uimahallissaki ekaa kertaa ala-asteen jälkeen ja kaikki se rupes tuottamaan tulosta hyvin äkkiä. Isoin muutos tuli, kun piti ruveta syömään säännöllisesti. Viime vuosien aikana elämäntavat ja päivärytmit oli menny aika isoon solmuun yötöiden ja muutenkin epäsäännöllisen elämän takia, kun opiskelu ja työt on painanu vähä liikaa päälle. Tän matkan aikana on saanu lyödä useasti päätä seinään sen suhteen, että vieläkin välillä "unohtuu" syödä ja nukkua kunnolla, tai välillä ei oo muka löytynyt aikaa lähteä lenkille tai salille. Henkisellä puolella isoin muutos onkin ehkä tullut sen suhteen, että oon alkanut tiedostaa omien päätösteni ja toimintani seuraukset paremmin kuin ennen. Turha selittely ja itelleen valehteleminen on ihan turhaa, koska se ei vie sua yhtään mihinkään ja vaan kostautuu jälkeenpäin.

Laura on haastanu mut opettelemaan ja hakemaan sitä omaa kultasta keskitietäni kaiken suhteen. Mun ei oo tarvinnu periaatteessa kieltää iteltäni mitään kokonaan, vaan oon opetellut sellasta elämäntapaa, jota mun ei koskaan tarvi muuttaa. Mulle ja mun itsehillinnälle ei oo koskaan sopinut mitkään lakot syömisen suhteen, koska yleensä ne loppuu siihen että syö vaan kahta kauheemmin, eikä ne oo ikinä pitkäaikasia ratkaisuja. Onneksi myös tiedän, että en oo yksin sen ongelman kanssa :D Oon myös oppinut, että aina ei tarvii huvittaa, eikä jokasella lenkillä vaan kulje niinku elokuvis. Joskus se motivaatio myös katoaa ihan täysin ja tekee mieli vaan luovuttaa. Siks onkin hyvä että on tollanen Lehtilän Laura joka potkii perseelle ja muistuttaa, että miks tää homma on niin kivaa ja miks mä tätä teen. Pitää myös muistaa, että jokanen pienikin askel on oikeeseen suuntaan, ja jos mä en sitä ite tee niin ei tee mun puolesta kukaan muukaan.

En oo hetkeäkään katunu päätöstäni ottaa Laura mun elämään, koska oon saanut tästä projektista niin paljon. Oon ulkoisesti ja sisäisesti aivan täysin eri ihminen ku vuosi sitte. Sillon ku Laura kysy multa mun tavotteita, ainut mitä osasin sanoa oli kilomäärä mitä halusin laihtua, ja sitte sen puntarin kans tuskailtiinki jatkuvasti, koska se oli ainut joka määritti mun omasta mielestä kaiken kehityksen. Vaati monta Lauran tsemppipuhetta ja paljon taistelua itteni kans, että ajan kans opin iloitsemaan siitä, että mun tosi ongelmallisten jalkojen kans ei enää tarvii taistella oikeestaan ollenkaan, että mun kropassa alkaa pikkuhiljaa erottua sellasia lihaksia joista ei ennen oo näkyny vilaustakaan, että mä pystyn pyöräillä kaks tuntia vaihtelevassa maastossa ilman suurempia ongelmia ja siitä kun mä lähen salilta hymy korvis koska oon tehny jotain mitä en ois ikinä uskonu tekeväni. Siitä tulee se isoin voittajafiilis, koska mä tiedän, että mä oon paremmas kunnos ku ikinä, ja matkalla vielä parempaan. Ja kyllähän muilta ihmisiltä tuleva palaute on myös tosi piristävää, koska se todistaa että muutki huomaa sen työn mitä mä oon tehny.
Jos niinä lukuina puhutaan, painoa on tippunu 15 kg ja kropan koostumus muutenki on muuttunu aika huimasti. Vaatekoko on pienentyny parilla koolla, enemmän paidoista ku housuista mut siihen oon jo alistunu, koska meidän suvun geenit on päättäny, että nää jalat ei ihan itestään pienene :D Peilistä kattoo aika erilainen ihminen ku vuosi sitte. Sille on ilmestyny olkapäät, sen posket on kaventunu, ja se on aika paljo tyytyväisempi elämäänsä ja itteensä. Kesälahjana itelleni kävin ostamassa uuden ja hienon punasen maastopyörän, ja aionki kuluttaa aikaani sen kanssa tulevana kesänä, unohtamatta kuitenkaan Joupiskan hissikuilua ja kyykkäämistä. Mun projekti jatkuu vielä, ja kesän jälkeen taas tavotellaan uusia juttuja :)

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että jos oot hetkeekään harkinnu tällästä projektia, niin sitä ajatusta ei kannata jättää toteuttamatta. Ennakkoluuloista ja omista peloista pitää päästää irti, ja luottaa siihen että pystyy ja osaa. Ammattilaisen kans on siitä kiva tehdä töitä, että ei tarvii miettiä että onko siinä tekemises mitää järkee, tai että onko tekniikat kunnos. Mielenrauhaa helpottaa myös se, että sulla on aina joku joka vastaa sun tyhmiinki kysymyksiin, ja tsemppaa sillon ku se kuuluisa epätoivo iskee. Se ei tuu olemaan aina helppoa, mutta sillon ku homma rullaa ja tuloksia tulee niin se fiilis on ihan järkyttävän hyvä :)

 

 

Valmentajan sanat: 

Sannan kanssa on ollut alusta asti mahtava tehdä töitä, sillä nuori nainen lähti oikealla mentaliteetillä koko hommaan liikkeelle: hitaasti ja varmasti, selkeillä päämäärillä ja riittävällä halulla nähdä muutos omassa fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa. 

Se että olemme nähneet joka viikko on ollut kulmakivi koko hommalle, treenaamisessa säilyy hyvä rytmi ja iloisuus, Sanna ei ole jäänyt yksin hankalimpien asioiden kanssa vaan ne on saatu heti purettua läpi ja yhdessä ollaankin löydetty hyvät ja toimivat ratkaisut niihin. 

Ilolla odotan mitä tästä tytöstä vielä tulee kaikilla elämän eri osa-alueilla, tuollaista tarmoa ja työmoraalia näkee harvoin mutta tässä pakkauksessa on kyllä kaikki! 

Meidän matka jatkuu vielä ja treeniin liittyvät tavoitteet senkun kasvavat ja muuttuvat, tärkeintä minulle on se että näen kuinka opit ovat menneet perille ja niistä on tullut osa Sannan elämää, pysyvästi! 

Valmentaja Laura


Takaisin uutisiin